AmmattikeittiöOsaaja on FIDA ry:n 4 kertaa vuodessa julkaisema jäsenlehti, joka postitetaan FIDAn jäsenille ja yhteistyökumppaneille. Lehti sisältää tietoa järjestön tapahtumista sekä ajankohtais-artikkeleita ja tietoiskuja  ravitsemisalaan liittyen.

Mediakortti2012

Lehden lisätiedot puh.050 341 3957

Lehden 1/2012 pääkirjoitus

Meillä on asiat Suomessa liian hyvin. Tästä on merkkinä turha purnaaminen etuisuuksista, jotka muualla maailmassa olisivat luksusta, kuten ”maksuttomasta” kouluruoasta. Lähipiiristämme löytynee lukuisia tarinoita siitä, miksi kouluruokaa kannattaa tai ei kannata syödä. Myös historiatietoa on kertynyt ja vanhempien esimerkkikokemukset, asenteet ja arvostukset periytyvät nuorille – niin hyvässä kuin pahassa. Mutta kannattaa kuunnella myös isovanhempia, jotka taisivat nauttia kouluruokansa, vähäisenkin, suurella kunnioituksella. Kouluateria on kehittynyt 40-luvun niukasta keitto- ja puuroateriasta kohti monipuolisesti koostettua kokonaisuutta salaatteineen päivineen, mutta onko sen arvostus kasvanut samassa tahdissa monipuolistumisen myötä? Tätä sopii pohtia. Oman äitini kertomusten mukaan sota-ajan jälkimainingeissa tarjottiin aika usein puuroa, lihakeittoa tai ruskeaa kastiketta, josta sattumia sai etsiä, mutta ruoasta valittaminen ei käynyt edes pienessä mielessä. Toista on meininki tänään. Tietyssä ikävaiheessa monet nuoret, jotka tarvitsisivat ruokänsä, menevät joukon mukana ja jättävät ”coolisti” annoksensa nauttimatta. Lieneekö nykypäivän kouluissa ja kotona pula auktoriteeteista, kun kouluruokaa toisinaan aiheetta väheksytään; jos ei liiemmin kunnioiteta koko koulujärjestelmää, eivät sen tarjoamat oheispalvelutkaan kiinnosta. Jos oppilaitten mielestä koulun lounaslista ei ole aina mallillaan eivaa nälkäätkä keitokset maistu, ei siitä pitäisi suoraviivaisesti soimata ruokapalveluhenkilöstöä tai puutteellisia raaka-ainevalintoja, vaan koko yhteiskunnallista arvoilmastoa ja ”pullamössöilyä”.

Kouluruokailun resursointiin vaikuttaa kuntien herkkyys säästää tukipalveluista mutta myös kaikenlainen yleinen arvostamattomuus julkisin varoin tuotettua ruokaa ja sen tekijöitä kohtaan. Tiukat talousraamit eivät voi olla heijastumatta raaka-ainevalintoihin, henkilöstöresursseihin ja lopulta jaksamiseen kauhan varressa. Paljolti kouluruokailussa on kysymys asenteista: vaikka ruoka olisi kuinka hyvää, on jossain vaiheessa siistiä jättää syömättä. Ruokapalveluhenkilöstö onkin melkoisessa ristipaineessa. Toisaalta pitäisi huolehtia kouluruoan ravitsemuksellisesta sisällöstä ja kasvatuksellisesta roolista yhtenä osana koulun sosiaalista verkostoa. Toisaalta taas vajavaiset resurssit johtavat tilanteisiin, joissa kyökeissä ei ole kohta henkilökuntaa, joka ennättäisi nakata ruoat linjastoon, saati sitten rupatella koululaisten kanssa. Kouluateria on palvelutuote, joka rakentuu kokonaisuudesta: tasapainoisesta menusta, ruokailumiljööstä, tunnelmasta, palvelusta ja seurasta. Ruokailutilanteeseen osallistuvat aikuiset ja lapset rakentavat tätä kokonaisuutta omilla toimintatavoillaan, valinnoillaan ja esimerkillään joka päivä.

FIDAlla on ilo jatkaa Herkkuammatti-kampanjaa jo kolmatta vuotta uusilla toimintaelementeillä höystettynä. Kuluvana vuonna pureudumme kouluruoan ja sen tekijöiden arvostuksen nostattamiseen rakentamalla pilotoinnin kautta kouluruokadiplomimallin hyvien käytänteiden kouluruokailukokonaisuudesta. Seuraathan kampanjaamme www.herkkuammatti.fi-sivuilta. Aiheen tiimoilta syntyvät kommenttinne ovat lämpimästi tervetulleita!

Toiminnanjohtaja

Marjut Huhtala
marjut.huhtala(a)fidary.fi